Miksei yksikään arkipäivä ole aamusta iltaan ihana?

Pattitilanne miehen kanssa korjattu, sanoin että olen aika ruokarajoitteinen ja natsi sen suhteen mitä syön. Sovimme, että kahvittelu riittää. Olen niin helpottunut. En halua missään nimessä paljastaa miehelle, että olen täysin seinähullu mitä ruokaan tulee. Ja kiitos teidän avustanne, muutamakin rohkaisun sana auttoi! :)

Olen ollut tänään jotenkin hyvällä fiiliksellä. Aamulla oli aika kamala fiilis, kun vaaka näytti 43,6kg mutta kotiin tullessa näytti se -300g ja silloinkin olin juonut kahvia juuri. Se piristi. Lisäksi olen päivän mittaan huomannut kuinka tykkäänkin nykyisestä hiusväristäni. Voikun tämä pysyisikin tällaisena! Syömisetkin on menneet hyvin, olen syönyt vain ruisleivän ja join pienen kertakäyttömukillisen verran kahvia maidon kanssa. Nyt juon vihreää teetä hunajalla ja tämä on toivottavasti ainut asia mitä enää tänään kurkustani menee alas.

Mutta jottei koko päivä olisi näin ihana, niin sain juuri pienoisen vitutuksen. Yksi lempibändeistäni on tänään kotikaupungissani ja minulla ei ole lippuja tai seuraa keikalle. Piristäjä hieman puhui, että tulisi kanssani ehkä, mutta ei se taida edes muistaa asiaa nyt. Totta kai mua suututtaa, mutta olisinhan mä voinut ottaa aiemmin vain itselleni valmiiksi lipun ja mennä sitten vaikka yksin. Tilannetta pahentaa vielä se, että bändi tekee jonkinlaisen erikoiskeikan, koska mukana on muutama special guest sekä settilistassa on mukana vanhempaa tuotantoa ja kuulisi myös akustisiaversioita biiseistä. Mua harmittaa ja suututtaa nyt ihan hirveästi, etten pääse, mutta ehkä se tästä.. tai sitten ei.