What's this?
I can't believe my eyes
I must be dreaming
Odotan viikonloppua ensimmäistä kertaa moniin viikkoihin innolla sen takia, että jotain tapahtuu. Nykyään olen vaan odottanut sitä vapaa-aikaa ja yksinoloa - nyt mulla on suunnitelmia perjantaille sekä lauantaille. Mutta mun päässä huutaa myös se pieni ääni joka ei
jätä mua rauhaan. Se haluaa mun jäävän kotiin. Mutta mä en tottele, en tällä kertaa!
Lauantaille on suunnitelmissa biletystä sekä juomista. Oon päättänyt, että juon ja pidän hauskaa ja siirrän kaikki ikävät ajatukset muualle. Mä saan juoda. Et saa. Ihan varmasti juon! Ja pidän hauskaa!
Tälle mun positiivisuudelle taitaa olla myös ihan selityskin: oon tänään saanut pidettyä itseni kurissa sekä käytyä jopa lenkillä! Eilen illalla tullessan kaverilta, juoksin n. kilometrin enkä ole ikinä tehnyt niin, en edes juokse koskaan ja olin tyytyväinen itseeni. Tänään eilisestä innostuneena kävin 40min reippaalla lenkillä, pitkät venyttelyt perään ja tein vatsalihaksia 50! Tää ei ehkä kuulosta paljolta, mutta mulle se on iso askel. Mä en oikeestaan ikinä käy lenkillä, vaikka kovasti yritän aina lähteä ja vatsalihaksia jaksan yleensä tehdä ehkä 20 ja sen jälkeen mielenkiinto loppuu. Tämän lisäksi oon tosiaan saanut pidettyä syömiset kohtuullisena tänään eikä ole tullut ahmimisia yhtään. Ja peilistä katsoessani en näe sitä megapömppistä joka yleensä illalla löllyää peilatessa. Oon niin ilonen! Saan tästä kauheesti lisäenergiaa ja oon nyt huomisenkin ohjelman suunnitellut suunnilleen itselleni. Mä vielä pääsen mun tavoitteeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥