Päätin nyt, että huomenna (taino tänään eli sunnuntaina) en syö mitään vaikka mieli tekisi tai kuinka olisi nälkä. Ylihuomenna saan syödä 100g raejuustoa. Mua ei kiinnosta vaikka kuinka heikottaisi tai mitä vaan, oon ansainnut sen. Ja nyt kunhan porukat on käyneet nukkumaan menen lenkille. Sen jälkeen teen vatsoja ym rääkkiin asti ja loppuun venyttelyt. Ja nyt mä noudatan tätä suunnitelmaa, mä luen näitä rivejä joka kerta kun haluan tehdä toisin. Mä palautan sen vaa'an näyttämän numeron mun mieleen aina kun meinaan luovuttaa.
Mä ahdistan itse itseäni. Jos mun paino on noussut 1-2 kiloa (mitä ei onneksi käy kuin ehkä just näin kerran vuodessa) niin muutun täysin. Ihan kun mun päähän tulisi joku toinen henkilö. Se henkilö tulee mun päähän samalla sekunnilla, kun vaaka näyttää sen isomman numeron ja mä hukun sen alle. Musta tulee ihan hysteerinen. Nytkin teen näitä suunnitelmia syömisten ym suhteen ihan eritavalla kun normaalisti. Se henkilö mun päässä sanoo, mitä pitää tehdä. Se saa mut itkemään ja saa mut tuntemaan itseni vieläkin huonommaksi ja epäonnistuneemmaksi. Eikä se ole hiljaa. Se väistyy takavasemmalle vasta kun oon tarpeeksi rääkännyt itseäni. Sitten se kuiskailee hiljaa asioita mun päässä, mutta jos alkaa näyttää huonolta sen mielestä, se tulee taas huutamaan mun päähän ja saa mut taas pois tolalta. Miksei se mene pois? Se on ilkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Taikasanasi pelastavat päiväni ♥