torstai 28. heinäkuuta 2011

Here we go again

Tämähän oli jo arvattavissa, mutta halusin huijata itseäni. Sain alkuviikon menemään niin normaalisti kuin vain kykenen; söin, paljonkin, enkä tuntenut juurikaan omantunnun tuskia. Se oli helppoa. Mukavaa. Mutta eihän sitä ikuisuuksiin voi jatkua.

Eilen yöllä porukat tuli vähän hurvittelemasta ja ne toi mulle pitakebabin. Mun piti syödä puolet ja tänään aamulla puolet. Yöllä söinkin sitten sen kokonaan. Hyi saatana mikä sika mä olen. Ennen en olisi edes jaksanut. Sillä samalla sekunnilla kun olin nielaissut viimeisen haarukallisen, päätin että tänään en syö. Ja kuinka ollakkaan, vaikka se kummalta tuntuu, mä olen pystynyt siihen! Mä en ole syönyt koko päivänä! Ja nyt kellon ollessa jo puoli yksitoista juon vasta ensimmäistä kupillista teetä. Koko päivän aikana en ole kuin tämän ja pari hassua kulausta pepsi maxia juonut.

Silti joku mättää. Mä olen turvonnut ja läski. Mä huomaan, kuinka paljon olen kesän aikana lihonut, koska jos olisin näin pari kuukautta sitten tehnyt, olisi mun maha kuopallaan tällasen päivän jälkeen.

Mutta toisaalta oon nyt niin hyvällä tuulella kaikesta etten jaksa murehtia. Kyllä ne läskit lähtee, viimestään ens kuussa! Ja nyt kerta oon saanut paastottua koko päivän, niin miksen pystyisi tähän taas uudestaan? Huomenna meinasin olla myös syömättä, mennään kavereiden kanssa bilettämään johon oleellisesti kuuluu alkoholi, joten siitä tulee kaloreita taas siihen malliin, että parempi jättää ruuat kaappiin. Pääsee halvemmallakin, kun nousee nopeammin päähän. ;)

Loppuun pari täydellistä kuvaa, joskus mäkin näytän tolta:



Ps. Ja vielä yksi asia: kiitos teille muutamalle lukijalle, ette tiedäkkään miten oon piristynyt kun oon huomannut teitä välillä tulevan lisää. ♥ Kiitos myös muutamille kommenteista, tulin oikeasti tosi iloiseksi luettuani ne! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Taikasanasi pelastavat päiväni ♥