Every sacrifice has been a trivial

Mun paino laski taas jonnekkin 41 tietämille. Nyt se oli melkein 43 eilen, nyt en edes halua tietää, koska illalla kotiin tullessani mätin ruokaa kaksinkäsin kurkusta alas.

Miksi?

Koska olen heikko.

Mua ahdistaa lukea blogeja, joissa ihmiset hehkuttaa sitä, kuinka ne on saaneet laihdutettua.
Mua ahdistaa, kun kaverit yhtäkkiä valittaa koneella että voivoi ompa nälkä ja huomaan itse mussuttavani jotain.

Mutta kaikista eniten mua ahdistaa, katsoa mun muutamia vuosia vanhoja kuvia. Mua ahdistaa niin paljon, että en osaa edes kuvailla. Ahdistuksen jälkeen tunnen iljetystä. Miks mä olen antanu itteni lihoa tällaseks? Mikä mua vaivaa?

Kaikkia mun suojeluvaistojani vastaan, laitan tähän pari kuvaa vuodelta 2008-2009, joita koetin rajailla ym vähemmän tunnistettaviksi. Mä pääsen vielä tähän kroppaan, kun kerta oon siinä joskus ollut. Parasta on se, että olen saanut tän kropan ilman liikuntaa. En tiedä miten onnistuin,  mutta tuohon aikaan en liikkunut ollenkaan. Lopetin vain syömisen.

ps. pahoittelen kuvien karmeaa laatua....