Something bad, something good

Tää päivä oli täynnä epäonnistumista, suurimmaks osaks. Meillä oli rippijuhlat ja toki söin ihan vitusti. Ja sitä ruokaahan jää aina luonnollisesti yli. Söin sitä taas. Ja taas. Ja taas. Kakkua meni, leipäkakkua meni, keksiä meni, suklaatakin meni..... Hyi saatana. Ihan hävettää kirjottaa näitä ylös. Miks mä söin sen kaiken? Ja vielä oli pakkoa hakea lisää ja lisää!! No, läski mikä läski. Koetan unohtaa tapahtuman, välttelen peilejä. Ja vaakaa.

Mutta tästä päivästä löytyy jotain hyvääkin, löysin nimittäin pyöräilyn ja se on ihan älyttömän kivaa! Miks en oo aikasemmin kokeillut? Tossa lähellä on reitti, joka on 13km pitkä ja se on mulle just sopiva. En oo ikinä kauheesti jaksanut lenkkeillä, muutaman kilometrin vaan kerralla. Mutta toi matka meni kivasti ja nopeesti, yllätyin että nautin siitä niin paljon. Laskeskelin just, että jos viikossa pyöräilen sen vähintään kerran päivässä, tulis siitä 91km/vk. Se on mulle ihan suht paljon, oon aina inhonnut liikuntaa. 

Sain tästä jotenkin uutta intoa laihdutukseen, yhtäkkiä kaikki ei näytäkkään niin toivottomalta. Ehkä mä vielä onnistun pääsemään mun tavotepainoon. Oon ihan superinnoissaan ja tekis mieli lähtee heti uudestaan! Ehkä menenkin heti aamulla kun porukat on lähteny töihin ja sitten voin illalla mennä uudestaan, ne alkaa kuitenkin epäillä jotain jos näkee, että meen sen kahdesti päivässä..