Laksat

Laksatiivi. Hirveä kipu. Nopea helpotus.
Mulla on ollut monta päivää jo pelkkää alamäkeä syömisten kanssa. Mua ällötti ja kuvotti katsoa mahaani peilistä. Päätin ottaa pari laksanappia, jotta olo ei olisi niin kamala. Tiesin, että joutuisin olemaan kaksinkerroin kivun takia, mutta ei se haittaa. Sen mä olen ansainnutkin.
Ramppasin vessassa. Joka kerta tunsin pienen kevennyksen. Loppulta olin saanut kaiken ulos. Kävin puntarilla. Se näytti liian suuri lukemia. Ahdistuin, suutuin ja tunsin suurta pettymystä. Ulkoisesti en näyttänyt enää niin ilmapallomaiselta, mutta sisäisesti kyllä. Söin. Söin hetken päästä uudestaan. Menin nukkumaan. Heräsin. Söin.

Miksi on niin vaikeaa olla syömättä? Jos katson peilistä, ja maha näyttää suht littanalta, ei sellaiselta kuvottavalta roikolta niinkuin syönnin jälkeen, niin miksi helvetissä se on niin vaikeaa olla syömättä? "Kyllä mä tän leivän voin syödä, ei se mitään vaikuta.." Ja sen jälkeen tulee syötyä ehkä vielä toinenkin. Ja kaikki on taas vituilleen.

En ole saanut liikuttuakaan. Pari viime päivää olen vain maannut kotona. Tänään oli niin heikottava ja väsynyt olo etten jaksanut lähteä minnekkään, vaikka olisi pitänyt. Oon laiska ja saamaton paska, läskit ne vaan kertyy kertymistään. Ei näin, ei todellakaan.

Huomenna tsemppaan. Mulla on aika nuorisopsykiatrille. Kävelen sieltä kotiin, jotain kiertotietä. Tulee siinä ainakin muutamia kilometrejä. Oon ihan tyytyväinen sitten. Ehkä.

Ps. Anteeksi kielenkäyttöni ja muutenkin hirveä angsti, nyt vaan ei ole kovin riemukasfiilis.